Kuusi kuukautta ja kahdeksan päivää sitten perheeseemme syntyi pieni, suloinen tyttövauva.
Ajankulua ei voi käsittää - Elsa täytti viime viikolla jo puoli vuotta! Vaikka kuusi kuukautta on lyhyt aika ihmisen elämässä, pieni vauva kehittyy sinä aikana uskomattoman paljon.
Elsa syntyi pitkän odotuksen jälkeen 1.9.2015. Elsa oli (ja on edelleen) kauneinta maailmassa. Muutaman sairaalapäivän jälkeen pääsimme kotiin, arki alkoi ja aika lähti juoksemaan eteenpäin uskomatonta vauhtia. Ensimmäisistä viikoista muistan lähinnä yksittäisiä hetkiä: Muistan kuinka Elsa saattoi nukkua sylissäni useita tunteja. Muistan kuinka heräsin yöllä varmistamaan, että Elsa on varmasti vieressäni ja voi hyvin. Muistan kuinka pelkäsin kaiken olevan vain unta, ja aamulla Elsa ei olisikaan vieressäni. Muistan kuinka Elsa täytti yhden kuukauden ja hymyili samana päivänä ensimmäistä kertaa.
Elsa oppii joka päivä jotain uutta. Hassua ajatella, että sama tyttö, joka vielä muutama kuukausi sitten vietti suurimman osan päivästä hiljaa nukkuen, osaa nyt jo leikkiä itsekseen, istua rattaissa ja syöttötuolissa, syödä soseita, peruuttaa, kieriä, hyöriä ja pyöriä ympäriinsä sekä kommunikoida läheistensä kanssa erilaisilla äänillä, ilmeillä ja eleillä. Vastahan Elsa syntyi! Usein poden huonoa omatuntoa siitä, että en osaa elää hetkessä ja nauttia tarpeeksi Elsan vauva-ajasta ja äitiyslomasta. Päivät kuluvat eteenpäin ja vasta jälkikäteen huomaa ikävöivänsä hetkiä, jotka jäivät taakse jo monta päivää, viikkoa tai kuukautta sitten.
Vaikka vauvavuodesta on vielä puolet jäljellä, pikkuvauva-aika on jo taakse jäänyttä elämää. Elsa on täynnä energiaa! Utelias neiti tutustuu uusiin asioihin innokkaasti ja reippaalla asenteella. Elsan täytyy saada kaikki näköpiirissä olevat asiat käsiinsä (ja suuhunsa) heti eikä hetken päästä. Ja mikäli asiat eivät tapahdu Elsan osoittamassa tahdissa, neiti ilmaisee ujostelematta mielipiteensä kuuluvalla äänellään. Elsa sanoo sillä äänensävyllä, että uskotaan!
Vaikka Elsa on pääasiassa aurinkoinen ja kaikesta kiinnostunut, on muutama asia, joita neiti ei kertakaikkiaan voi sietää. Ensimmäisenä mainittakoon sylissä oleminen makuuasennossa. Se on kamalaa! Kuka nyt haluaisi makoilla hereillä ollessaan!? Se on vain vauvoja varten. Elsahan on jo iso tyttö! Itseasiassa jo niin iso, että neiti haluaa myös syödä itse. Lusikka menee suuhun vain jos sen saa sinne itse viedä. Elsa itte! Kahden edellä mainitun lisäksi myös kypärälakit, pipot ja kaula-aukot ovat kammottavia. Ilman niitä elämä olisi yhtä juhlaa.
Elsa rakastaa pöllö- ja apinaleluja, lauluja, liesituuletinta, kelloja ja lusikoita (paitsi jos joku yrittää syöttää). Myös äiti, isi ja Onni ovat tottakai kivoja, mummoja, paappoja ja tätejä unohtamatta. Kaikista mielenkiintoisimpia tällä hetkellä ovat kuitenkin pesulaput. Leikkikaluksi kelpaa mikä tahansa asia, kunhan siinä on pesulappu. Niitä on niin kiva imeskellä ja tutkiskella! Myös kukkuu-leikit, oudot äänet ja ilmeet, aivastukset ja erityisesti isin kanssa hassuttelu naurattavat huumorintajuista pikkuneitiä.
 |
| Pesulappu! |
Ensimmäiseen puoleen vuoteen on mahtunut paljon hyviä hetkiä, riemun kiljahduksia, oppimisen iloa ja uusia taitoja. Innolla odotan mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan!
