Stundarsin lastenjuhlat

Muutama päivä sitten huomasin sattumalta, että keskiviikkona, 6.7. Stundarsin ulkoilmamuseossa järjestetään lastenjuhlat. Ohjelmassa oli mm. traktoriajelua, huovutusta, kasvomaalausta ja paljon muuta hauskaa. Lisäksi alueella oli nähtävissä myös lehmiä, lampaita, kanoja, possuja ym. eläimiä. Juhlat kuulostivat juuri Elsalle sopivilta: Elsa rakastaa seurata ympärillään leikkiviä lapsia ja erityisesti eläimiä. Harmiksemme Mr.B oli iltavuorossa eikä päässyt mukaan. Seuraksi lähtivät siis T, E ja L.

Perillä Stundarsissa olimme n. klo 18. Ostimme pääsyliput ja suuntasimme tapahtuma-alueelle. Ensimmäisenä päätimme mennä katsomaan eläimiä. Kanat, lehmät ja porsaat naurattivat Elsaa kovasti, ja niitä ihmeteltiinkin hyvä tovi. Aiemmin vain kuvakirjojen sivuilla vilahtaneet eläimet oli hauska nähdä ihka elävinä. Eläinten tuijottelun jälkeen suuntasimme kahville. Aarne Alligaattori & Viidakkorumpu -yhtye viihdytti lapsia, ja aikuiset saivat nauttia kahvinsa (melkein) rauhassa.

Seuraava pysäkki oli photobooth. Puiden oksille oli ripustettu paljon erilaisia kehyksiä, joiden takana lapset (ja aikuiset) saivat käydä poseeraamassa hauskojen hattujen, viiksien, huulien ym. rekvisiittojen kanssa. Elsaa ei kuitenkaan huvittanut poseerata. Olisi ollut niin paljon hauskempaa vain syödä kaikki rekvisiitat parempiin suihin! ;)

Sitten lähdimme etsimään lampaita. Matkan varrella ehdimme mm. ottaa kuvia, käydä tutustumassa museorakennuksiin, juoksennella vesisuihkussa, tanssia ja harmistua seikkailuradan korkeasta ikärajasta. Kun lampaat vihdoin löytyivät, ne kuitenkin pelottivat Elsaa niin kovasti, että jouduimme siirtymään kauemmas, ja katselemaan niitä turvallisen välimatkan päästä. Onneksi paikalla oli myös ystävällinen vuohi, jota Elsa silitteli kovin mielellään.

Illan kruunasi ajelu traktorin peräkärryssä. Traktorista kuului kova ääni, jota Elsa ihmetteli suurimman osan matkasta.

Pian olikin aika lähteä kotiin iltapuurolle. Ilta kului nopeasti hyvässä seurassa, ja koleasta säästä huolimatta kaikilla oli hauskaa! Tekemistä riitti, ja nähtävää oli kaiken ikäisille. Kyllä kannatti! :)

Heinäkuun äiti

8. kesäkuuta puhelin soi. Numero oli tuntematon, ja arvasin heti mistä oli kyse: Olimme voittaneet Kaksplussan heinäkuun kansikuvaäänestyksen. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Minä, joka en koskaan voita mitään, pääsisin nyt kuvattavaksi lehden kanteen yhdessä Elsan kanssa! Kuvaukset järjestettiin Helsingissä heti seuraavana päivänä. Siispä pakkasimme laukut ja lähdimme vielä saman päivän aikana ajelemaan kohti Helsinkiä. Koska Mr.B ei töidensä takia päässyt mukaan näin lyhyellä varoitusajalla, henkiseksi tueksi ja matkaseuraksi lähti Elsan ihana kummitäti.

Helsingistä ei löytynyt ainuttakaan vapaata hotellihuonetta ko. yölle, joten päätimme viettää yön Tampereella. Elsa nukkui n. puolet automatkasta ja jaksoi olla todella reipas koko päivän. Illalla neiti nukahti nopeasti hotellin retkisänkyyn ja nukkui rauhallisesti koko yön. Parempaa matkaseuraa ei voisi toivoa! :)

Tunnelmia hotellihuoneesta

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Helsinkiä. Tavallisesti Elsa nukkuu autossa pitkään ja sikeästi, mutta juuri nyt, kun neidin olisi ollut hyvä olla pirteimmillään ja parhaimmillaan, unet kestivätkin vain puolisen tuntia tavallisen puolentoista tunnin sijaan. Olin varma, että noin lyhyillä päiväunilla kuvauspäivästä tulisi Elsalle liian pitkä ja raskas. Pilalla!

Mua ei nukuta!

Saavuimme perille hyvissä ajoin, parkkeerasimme auton ja astelimme jännittyneissä tunnelmissa sisään Otavamedialle. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja ohjattiin ensimmäiseksi lounaalle. Lounaan jälkeen lähdin meikkiin ja kampaukseen. Vajaan tunnin kuluttua olimme vaatteidenvaihtoa vaille valmiita kuvattaviksi. Itse sain päälleni ihanan Vilan jumpsuitin, ja Elsalle puettiin kaunis valkoinen kukkamekko. Sitten olikin aika lähteä kuvattavaksi.

Kameran edessä poseeraaminen oli sekä jännittävää että hauskaa. Kuvaaja räpsi kuvia minkä kerkesi kummitädin viihdyttäessä Elsaa kameran takana. Elsa vierastaa tuntemattomia ihmisiä (ja erityisesti miehiä) jonkin verran, joten kaikki sirkustemput olivat aluksi tarpeen. Onneksi Elsakin rentoutui pian ja lopputuloksena oli monta käyttökelpoista ruutua. Hyvä me! Käy katsomassa video kuvauspäivästämme täältä.

Päivä sujui kaikin puolin hienosti, ja lyhyistä päiväunista huolimatta Elsa jaksoi olla koko päivän oma aurinkoinen itsensä. Kuvauksista jäi hyvät fiilikset, ja jäimmekin innolla odottamaan lehden julkaisupäivää. Ja vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen, lehti on kaupoissa! Käy ostamassa oma numerosi lähikaupastasi ja lue koko sivun haastattelu monikulttuurisesta perheestämme s. 13.

Kiitokset Elsalle ja kummitädille mainiosta matkaseurasta ja koko Kaksplussan väelle ikimuistoisesta päivästä! Suurin kiitos kuuluu kuitenkin jokaiselle äänestäjälle - ilman teitä emme olisi nyt tässä! Kiitos ja kumarrus! :) <3

Ideoita vauvakutsuille

Viime viikonloppuna vietettiin läheiseni vauvakutsuja, joita minulla oli ilo ja kunnia olla järjestämässä. Tulevan äidin toivomuksena oli, että kutsuilla ei niinkään keskityttäisi vatsan silittelyyn, ylitsevuotavaiseen hössötykseen ja kiusallisiin yhteisleikkeihin, vaan vietettäisiin rento päivä kivassa porukassa. Ohjelma suunniteltiin tätä toivetta kuunnellen.





Alkajaisiksi askartelimme yhdessä vieraiden kanssa pienen taulun, joka toimi samalla juhlien vieraskirjana.

Vieraskirjan tekemiseen tarvitset:
- nallen kuva (löytyi googlesta)
- liimaa
- tyhjä canvastaulu
- sormivärit
- tussit

Lopputulos oli kovin suloinen, eikä vaatinut suuria taiteellisia ponnistuksia keneltäkään. Valmis työ saattaa jopa päätyä lastenhuoneen seinälle muistoksi kivasta päivästä.





Kutsut järjestettiin nyyttärimeiningillä, jolloin kenellekään ei kasaantunut liikaa tehtävää. Odottavan äidin ei luonnollisestikaan tarvinnut osallistua tarjoilujen valmistukseen. Hänen tehtävänsä oli nauttia ja astua valmiiseen pöytään - nyt kun siihen vielä on mahdollisuus. Tarjolla oli suolaista piirakkaa, salaattia, sämpylöitä ja hummusta, maustettua vettä, cocktail-tikkuja, pähkinöitä, mansikoita ja herneitä, karkkia, keksiä, kakkuja, mokkapaloja, kahvia ja teetä. Tarjoiluille arvosanaksi täydet 5/5! :)

Vaikka tuleva äiti ei halunnutkaan osakseen ylimääräistä vauvahössötystä, halusin, että juhlat erottuisivat tavallisista nyyttäreistä. Siksi olin valmistellut pientä ohjelmaa, johon itse juhlakalun ei kuitenkaan tarvinnut juurikaan osallistua. Jokaiselle vieraalle annettiin kaksi korttia täytettäväksi; toiseen kirjattiin hyviä neuvoja tulevalle äidille, ja toiseen veikattiin syntyvän vauvan syntymäpäivä, sukupuoli, paino, pituus ja nimi. Kortteja oli mukava täyttää kahvittelun lomassa, ja myöhemmin kortit luettiin ääneen koko porukalle. Päivänsankari sai runsaasti käyttökelpoisia neuvoja ja villejä veikkauksia. Saa nähdä kuka osuu lähimmäksi! ;)

Jotta tuleva äiti ei kuitenkaan päässyt liian helpolla (ja kostoksi omien vauvakutsujeni vaippojen haistelu -tehtävästä), täytyi hänen maistaa/haistaa erilaisia vauvanruokia ja arvata niiden valmistusraaka-aineet. Juhlakalu suoriutui tehtävästään erinomaisesti ja arvasi kahdeksan ruokalajia yhdeksästä. Lopuksi luovutimme päivänsankarille ansaitun palkinnon - kultaisen tuttipullon!

Kultaisen tuttipullon valmistukseen tarvitset:
- kynttilänjalka, tuikkukippo, pokaali, laatta tms. jalustaksi
- mikä tahansa silmää miellyttävä tuttipullo
- pikaliimaa
- (kultaista) spray-maalia

Ideaa voi helposti soveltaa muihinkin tilaisuuksiin vaihtamalla tuttipullon tilalle teemaan sopivan esineen. Helppo, halpa ja hieno lahja-idea! :)






Kultaisen tuttipullon lisäksi päivänsankari sai lahjakortin lastentarvikeliikkeeseen, itsetehdyn mobilen, vaippakakun, joka piti sisällään vauvantarvikkeita (vauvaöljyä, sinkkivoidetta, kosteuspyyhkeitä, paidan, tossut...), vanhoista valokuvista kootun kuva-albumin otsikolla "31 tapaa käyttää äitiä", hoitolaukun ja laatikollisen kirppislöytöjä.

Hymyistä päätellen kaikilla oli hauskaa ja päivänsankari oli tyytyväinen. Kiitos emännälle, juhlijoille, sekä kaikille järjestelyihin osallistuneille! Hyvä me! :)

Mamma lomailee

Tiistaina, 14.6. koitti vihdoin kauan odotettu päivä: Ehdoton lempparibändini Muse saapui keikalle Suomeen! *hillittömiä riemunkiljahduksia!* Erityisen jännittävän päivästä teki se, että Elsa jäi ensimmäistä kertaa hoitoon yön yli. Lastenvahteina toimivat tutut ja turvalliset isovanhemmat, joiden hoiviin Elsan sai jättää rauhallisin mielin. Siis täydelliset puitteet rentouttavalle minilomalle!



Klo 09.30 nostimme Mr. B:n kanssa laukut autoon ja suuntasimme noutamaan loput matkaseurueestamme. Kun porukka oli saatu kokoon, käänsimme nokan kohti Helsinkiä. Matka sujui joutuisasti, ilman turhia pysähdyksiä. Eksymiseltäkin vältyttiin erinomaisen suuntavaiston puuttumisesta huolimatta! Auto jätettiin Pasilaan (vuorokauden parkkimaksu parkkihallissa n. 20€ halvempi kuin Helsingin keskustassa), mistä suuntasimme ratikalla Helsingin keskustassa sijaitsevalle hotellillemme valmistautumaan illan rientoihin.

Pikaisen laittautumisen jälkeen lähdimme valumaan kohti Hartwall Areenaa. Matkalla ratikkapysäkille päätimme kuitenkin poiketa Magnum Helsinkiin jätskille. Ja kyllä kannatti! Nam!

 Hartwall Areenalle saavuimme hyvissä ajoin klo 18.45. Show kuitenkin alkoi yllätykseksemme vasta klo 21.00, mutta suhteellisen lyhyiden etsintöjen jälkeen löysimme hyvät istumapaikat areenalla sijaitsevasta baarista, jossa odotteluaika kului mukavasti oluiden, siidereiden ja viinilasillisten kera. Pitkän odotuksen (ja vielä pidempien vessajonojen) jälkeen kello löi vihdoin 21.00, ja show alkoi. Keikka oli upea, eikä Muse varmastikaan jättänyt ketään kylmäksi. On se vaan niin uskomattoman hyvä.

 

Keikan jälkeen suuntasimme ratikalla takaisin keskustaan, syömään ja hotellille nukkumaan.

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin, kävimme aamupalalla ja lähdimme kohti Korkeasaarta. Matka taittui mukavasti veneellä ja perillä oltiin heti eläintarhan auettua. Päivä eläintarhassa olisi ollut miltei täydellinen, ellei reitti olisi ollut täynnä vapaana kulkevia, pieniä poikasiaan suojelevia hanhia. Siis oikeasti, onko mitään pelottavampaa kuin päällekäyvät linnut? Ei. En halua.

Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen lähdimme Korkeasaaresta kohti Pasilan parkkihallia. Autolle päästyämme kurvasimme kolmostielle ja kotia kohti. Perille saavuimme kahdeksan aikoihin, juuri ajoissa ennen Elsan nukkumaanmenoa. Ja voi sitä hymyä kun äiti ja isi tulivat takaisin kotiin. Vaikka reissu oli kaikin puolin hauska, ja Elsa oli pärjännyt hienosti, kyllä kotiinpaluu on aina parasta matkoissa!

Suuri kiitos T:lle ja E:lle parhaasta mahdollisesta matkaseurasta, ja mummalle ja paapalle hyvästä Elsan hoidosta! Meillä oli kivaa, toivottavasti teilläkin! :)

Kuulumisia

Täällä taas! :)

Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo hyvä tovi. Paljon on ehtinyt tapahtua, ja Elsa on kasvanut ja kehittynyt hurjasti. Mainitsemisen arvoisia uusia taitoja ovat mm. tanssiminen, pinsettiote, ja eteenpäin ryömiminen. Konttaamista harjoitellaan ahkerasti ja leikit ovat koordinaation parantuessa kehittyneet huomattavasti. Suuhun on ilmestynyt kaksi hammasta ja "puheeseen" uusia tavuja. Lisäksi Elsa tunnistaa oman nimensä lisäksi jo monia sanoja ja kommunikoi innokkaasti tuttujen ihmisten kanssa. Vieraat ihmiset ja parrakkaat miehet pelottavat Elsaa, mutta turvallisen välimatkan päästä heillekin voi hymyillä ja vilkutella. Elsan lempipuuhaa tällä hetkellä on kävelylenkit rattaiden kyydissä, ja aurinkoisten säiden ansiosta viime päivät ovatkin kuluneet pääasiassa ulkoillen. Samalla Elsa pitää huolen, ettei äiti pääse laiskistumaan! ;)

 

Tänään Elsa täytti yhdeksän kuukautta. Synttäreitä juhlistettiin mumman ja paapan kanssa kahvitellen, ja samalla avattiin parvekekausi 2016. Illalla käytiin vielä leikkipuistossa keinumassa. Elsa nautti maisemista ja äiti ja isi auringosta. Kaikin puolin onnistunut päivä siis!

 

Äitiysloma loppui eilen. Takana on siis yhdeksän kuukautta äitiyttä. Sen kunniaksi ajattelin tänään käydä läpi mitä kaikkea olen oppinut kuluneiden kuukausien aikana. Vaikka suuri osa seuraavaksi mainitsemistani asioista ovat tällä hetkellä jo arkipäivää, eivät ne todellakaan olleet itsestäänselvyyksiä vielä 9 kuukautta sitten.

 9-kuinen äiti osaa...

... kasata sujuvasti lastenvaunuja ja rattaita.
... helpottaa vauvan vatsavaivoja vauvahieronnalla.
... nauttia yhteisistä hali- ja leikkihetkistä.
... käydä vauvan kanssa ravintolassa.
... käydä vauvan kanssa ruokakaupassa.
... tunnistaa vauvan erilaiset itkut.
... suunnitella päivät vauvan rutiinien mukaan.
... hyväksyä sen, että kaikki ei (läheskään) aina mene suunnitelmien mukaan.
... pukea vauvan säähän sopivasti.
... lukemattomia lastenlauluja ulkoa.
... shoppailla luontevasti vauvantarvikeosastolla.
... matkustaa vauvan kanssa pitkiäkin automatkoja (vain yhdessä Mr.B:n kanssa).
... vaihtaa vaipan mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
... selvitä huomaamatta kakkakatastrofeista.
... myöntää, että tarvitsee välillä apua.
... välillä hemmotella itseään esim. alkoholittomalla siiderillä, kampaajakäynneillä, ripsihuollossa...
... arvostaa pitkiä yöunia, suihkussa käyntiä, rauhallisia ruokailuhetkiä, omaa aikaa ja hiljaisuutta.

 

9-kuinen äiti ei vielä(kään) osaa...

... nukkua päiväunia samaan aikaan vauvan kanssa.
... mennä iltaisin aikaisin nukkumaan.
... nauttia imetyksestä.
... olla potematta huonoa omaatuntoa pesemättömistä pyykeistä, tiskeistä ym. tekemättömistä kotitöistä.
... käyttää kantoreppuja tai -liinoja.
... jättää vauvaa hyvällä omallatunnolla hoitoon.

Tästä on hyvä jatkaa. Lopuksi muutama hymykuva piristämään loppuviikkoa! :)

Värikylpy

Terveisiä neljän seinän sisältä!

Kolmen viikon sairastusputki alkaa (toivottavasti) olla loppusuoralla. Ensin sairastimme Mr.B:n kanssa vatsataudin, sen jälkeen sain flunssan, eikä mennyt montaa päivää kun Elsalle puhkesi vesirokko. Onneksi arjesta ei tarvitse selvitä yksin. Suuri kiitos kuuluukin Elsan loistaville isovanhemmille, jotka ovat aina valmiita auttamaan! Nyt taudit alkavat onneksi olla ohi ja voimme vihdoin palata normaaliin arkeen ja harrastusten pariin.

Elsalla on tällä hetkellä kaksi harrastusta: muskari ja värikylpy. Vaikka Elsa tykkääkin kovasti musiikista (erityisesti Fröbelin palikat on pop), aamu-uniselle neidille muskari alkaa hieman liian aikaisin, eivätkä laululeikit jaksa naurattaa vielä unenpöpperöistä tyttöä. Värikylpy sen sijaan on osoittautunut Elsan ehdottomaksi lempparijutuksi!

Vauvojen värikylpyä järjestetään Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museolla. Toiminta on suunnattu vauvoille ja taaperoille sekä heidän vanhemmilleen. Värikylvyssä aistitaan, koetaan ja tehdään yhdessä. Yksi värikylpykerta kestää n. 30 min, mutta maalailua saa jatkaa vapaasti sen jälkeenkin mikäli vauva niin haluaa. Valmiit työt jätetään studiolle kuivumaan ja odottamaan seuraavaa tapaamista, jolloin edellisen kerran taideteoksen saa viedä kotiin kehystettäväksi.

Värikylpy alkaa alkulaululla, jonka jälkeen esitellään päivän väriteema. Yhdellä värikylpykerralla käydään yleensä läpi 2-4 väriä. Ensin vauvat saavat tutustua päivän väreihin pienen leikkihetken välityksellä.

Sitten päästään itse asiaan! Jokaisella vauvalla on edessään oma maalauspaperi, jolle värikylvyn ohjaaja tulee kaatamaan erilaisia maalausmateriaaleja yksi kerrallaan. Käytettävät materiaalit ovat luonnollisesti turvallisia ja suuhun sopivia. Vauva saa tutustua materiaaleihin käsillään, jaloillaan, kasvoillaan ja suullaan. Tyyli on siis täysin vapaa. Ja ei muuta kun maalaamaan!

Joko pian aloitetaan!?
 

Lisää värejä, kiitos!

Mitähän tästä maalaisin?

Värikylvyssä on hurjan hauskaa!

Uupunut taiteilija
 

Hiano tuli!

 Taitaa olla kylpypäivä.. ;)

 

   

Gluteeniton mustikkapiirakka

Gluteenittomat leivonnaiset tuottavat itselleni kerta toisensa jälkeen stressiä, tuskaa ja ahdistusta. Mitä jauhoja pitäisi käyttää? Pohja ei pysy kasassa, eikä makukaan vastaa odotuksia. Kokeiltuani tätä reseptiä ensimmäistä kertaa rakastuin täysin. Piirakka onnistuu kerta toisensa jälkeen, pysyy kasassa ja maistuu takuuvarmasti kaikille (kardemumman ystäville)! Resepti toimii varmasti myös muilla marjoilla.
Niin hyvää, mutta niin helppoa!

100 g pehmeää voita
1 dl hienoa sokeria
1 tl kardemummaa
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
2,5 dl (Pirkan) gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa
1-2 dl jäisiä mustikoita






1. Vatkaa rasva, sokerit ja kardemumma vaahdoksi.
2. Lisää muna ja sekoita hyvin.
3. Sekoita gluteeniton jauhoseos ja leivinjauhe ensin keskenään. Lisää jauhoseos ja kerma vuorotellen taikinaan. Sekoita vain sen verran, että jauhot sekoittuvat taikinaan.
4. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja ripottele jäisiä mustikoita oman maun mukaan piirakan päälle.
5. Paista 200°C n. 20 minuuttia.
6. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Puolivuotias

Kuusi kuukautta ja kahdeksan päivää sitten perheeseemme syntyi pieni, suloinen tyttövauva.
Ajankulua ei voi käsittää - Elsa täytti viime viikolla jo puoli vuotta! Vaikka kuusi kuukautta on lyhyt aika ihmisen elämässä, pieni vauva kehittyy sinä aikana uskomattoman paljon.

 

Elsa syntyi pitkän odotuksen jälkeen 1.9.2015. Elsa oli (ja on edelleen) kauneinta maailmassa. Muutaman sairaalapäivän jälkeen pääsimme kotiin, arki alkoi ja aika lähti juoksemaan eteenpäin uskomatonta vauhtia. Ensimmäisistä viikoista muistan lähinnä yksittäisiä hetkiä: Muistan kuinka Elsa saattoi nukkua sylissäni useita tunteja. Muistan kuinka heräsin yöllä varmistamaan, että Elsa on varmasti vieressäni ja voi hyvin. Muistan kuinka pelkäsin kaiken olevan vain unta, ja aamulla Elsa ei olisikaan vieressäni. Muistan kuinka Elsa täytti yhden kuukauden ja hymyili samana päivänä ensimmäistä kertaa.

Elsa oppii joka päivä jotain uutta. Hassua ajatella, että sama tyttö, joka vielä muutama kuukausi sitten vietti suurimman osan päivästä hiljaa nukkuen, osaa nyt jo leikkiä itsekseen, istua rattaissa ja syöttötuolissa, syödä soseita, peruuttaa, kieriä, hyöriä ja pyöriä ympäriinsä sekä kommunikoida läheistensä kanssa erilaisilla äänillä, ilmeillä ja eleillä. Vastahan Elsa syntyi! Usein poden huonoa omatuntoa siitä, että en osaa elää hetkessä ja nauttia tarpeeksi Elsan vauva-ajasta ja äitiyslomasta. Päivät kuluvat eteenpäin ja vasta jälkikäteen huomaa ikävöivänsä hetkiä, jotka jäivät taakse jo monta päivää, viikkoa tai kuukautta sitten.

 

 

 

Vaikka vauvavuodesta on vielä puolet jäljellä, pikkuvauva-aika on jo taakse jäänyttä elämää. Elsa on täynnä energiaa! Utelias neiti tutustuu uusiin asioihin innokkaasti ja reippaalla asenteella. Elsan täytyy saada kaikki näköpiirissä olevat asiat käsiinsä (ja suuhunsa) heti eikä hetken päästä. Ja mikäli asiat eivät tapahdu Elsan osoittamassa tahdissa, neiti ilmaisee ujostelematta mielipiteensä kuuluvalla äänellään. Elsa sanoo sillä äänensävyllä, että uskotaan!  

 

Vaikka Elsa on pääasiassa aurinkoinen ja kaikesta kiinnostunut, on muutama asia, joita neiti ei kertakaikkiaan voi sietää. Ensimmäisenä mainittakoon sylissä oleminen makuuasennossa. Se on kamalaa! Kuka nyt haluaisi makoilla hereillä ollessaan!? Se on vain vauvoja varten. Elsahan on jo iso tyttö! Itseasiassa jo niin iso, että neiti haluaa myös syödä itse. Lusikka menee suuhun vain jos sen saa sinne itse viedä. Elsa itte! Kahden edellä mainitun lisäksi myös kypärälakit, pipot ja kaula-aukot ovat kammottavia. Ilman niitä elämä olisi yhtä juhlaa.

 

Elsa rakastaa pöllö- ja apinaleluja, lauluja, liesituuletinta, kelloja ja lusikoita (paitsi jos joku yrittää syöttää). Myös äiti, isi ja Onni ovat tottakai kivoja, mummoja, paappoja ja tätejä unohtamatta. Kaikista mielenkiintoisimpia tällä hetkellä ovat kuitenkin pesulaput. Leikkikaluksi kelpaa mikä tahansa asia, kunhan siinä on pesulappu. Niitä on niin kiva imeskellä ja tutkiskella! Myös kukkuu-leikit, oudot äänet ja ilmeet, aivastukset ja erityisesti isin kanssa hassuttelu naurattavat huumorintajuista pikkuneitiä.

 

Pesulappu!

 

Ensimmäiseen puoleen vuoteen on mahtunut paljon hyviä hetkiä, riemun kiljahduksia, oppimisen iloa ja uusia taitoja. Innolla odotan mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan!

 

 

Aivan tavallinen päivä

Tältä näyttää tavallinen arkipäivä meidän perheessä:

Äidin aamukahvi.
 

Aamupalan jälkeen maistellaan leluja!

Päivä ei lähde käyntiin ilman aamutorkkuja.

Lounasta, kiitos!



Porkkanaa ja bataattia?! Mun lempparia!

Kiitos! :)

Nyt jaksaa leikkiä!



Päiväuniaika!

Kauniita unia!

Teehetki.

Äidin ja Onnin lepohetki.

Ruoka-aika!

Hereillä ollaan!

Leikkiä ja löhöilyä.

Päärynää, nam!

Leikkiaika!

Isin kello on niin mielenkiintoinen!

Vielä jaksaa leikkiä.

Päiväkahvit mumman ja paapan kanssa.

Iltatorkkujen aika.



Kukkuu!

Salkkarit!

Hyvää yötä Elsa!

Iltatee.

Hyvää yötä!