Maailman paras kahvikakku

Banaanikakut ovat pahoja, väitin kivenkovaa vielä muutama vuosi sitten. Sitten maiston äitini tekemää banaanikakkua ja rakastuin. Siitä lähtien ko. kakku on ollut meidän perheen ehdoton suosikki ja sitä löytyy jääkaapista lähes aina. Kyseessä on Cebicin keittiössä -blogista bongattu maailman paras banaanikakku. Tässä oma versioni ohjeesta:

2 muussattua banaania
2 kananmunaa
2½ dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl vanilliinisokeria
8 rkl kuohukermaa tai maitoa
150 g voita sulatettuna
2½ dl vehnäjauhoja (tai Pirkan gluteeniton jauhoseos)
1 tl kanelia

Sekoita kaikki aineet kulhossa kuohkeaksi taikinaksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 200 °C 50-60 min. Kakku tummuu uunissa nopeasti, mutta se kuuluu asiaan. Älä siis säikähdä. Anna kakun jäähtyä rauhassa ennen kumoamista. Tarjoile jäähtyneenä.

Kakku on helppo tehdä, maistuu herkulliselta ja säilyy jääkaapissa hyvänä useita päiviä. Resepti toimii myös gluteenittomana (vehnäjauhojen tilalle Pirkan gluteeniton jauhoseos). Maailman parasta! :)

Vieläkö saa fiilistellä?

Tiedetään - joulu meni jo. Siitä huolimatta halusin tulla vielä päivittelemään blogiin tunnelmia Elsan toisesta joulusta.

Joulufiilis oli tällä kertaa aivan erilainen kuin edellisellä kerralla. Toki Elsan ensimmäinen joulu oli omalla tavallaan erityinen. Olihan se ensimmäinen joulu uuden ihanan perheenjäsenen kanssa. Tällä kertaa, vuotta vanhemman Elsan kanssa, joulu ja sen odotus oli kuitenkin vieläkin antoisampaa. Kun kotiimme alkoi joulukuun aikana ilmestyä tonttuja, joulukuusi, joulukoristeita ja -valoja, oli Elsan ilmeissä näkemistä. Pieni tyttö ihasteli kauniita valoja suurilla silmillään ja maisteli onnellisena elämänsä ensimmäisiä piparkakkuja ja joulutorttuja. "Oho!" olikin sana, jota meillä kuultiin joulukuussa erityisen paljon.

Joulukuu kului nopeasti ja pian olikin jouluaatto. Aamulla maisteltiin riisipuuroa, hyvällä menestyksellä, ja sen jälkeen siirryttiin joulukylvyn kautta sohvalle peiton alle katselemaan joulupukin kuumalinjaa. Aamupäivä kului leppoisasti jouluruokia viimeistellessä, lasten ohjelmia katsellessa ja jouluvieraita odotellessa.

Päiväunien aikana joulunviettoon saapuivat mumma, paappa, E, T, ja pienin E. Pian Elsa jo heräsikin uniltaan, ja voi sitä ihmettä! Kuusen alle oli ilmestynyt kasapäin lahjoja, joita päästiinkin availemaan heti välipalan jälkeen. Elsa jaksoi avata n. 3 pakettia, ja lopuissa äiti ja isi vähän avustivat. Kaikki lahjat osoittautuivat kuitenkin varsin mieluisiksi, ja loppupäivä kului mukavasti uusia leluja tutkiessa.

Kun lahjat oli avattu, oli aika syödä jouluruoka. Pöytä oli täynnä herkkuja. Elsa maisteli urheasti erilaisia ruokia, kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Mieluisimmiksi suupaloiksi osoittautuivat kuitenkin lopulta salaatin joukosta löytyneet juustonpalat ja viinirypäleet. Myös joululimppua, lanttu- ja juureslaatikkoa Elsa maisteli hymyssä suin. Jälkiruuaksi Elsa söi puolukkarahkaa ja piparkakkuja - nam!

Elsa-tonttu kiittää Joulupukkia ja hänen apulaisiaan ihanasta joulusta ja kivoista lahjoista! Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa! :)

Pitkästä aikaa!

Täällä taas! Blogijutut ovat harmikseni olleet viimeisen puolen vuoden ajan tauolla. Mitään varsinaista syytä hiljaiseloon ei ole, eikä kai tarvitse ollakaan. Uuden vuoden kunniaksi tarkoituksenani on kuitenkin ryhdistäytyä ja jatkaa blogin päivittelyä taas uudella innolla. Tällä kertaa ajattelin jakaa muutamia muistoja menneeltä vuodelta 2016 ja kertoa millaisia suunnitelmia perheellämme on jo alkaneelle vuodelle 2017.

2016 oli hyvä vuosi. Se tuli ja meni uskomattoman nopeasti ja jätti jälkeensä monia ikimuistoisia hetkiä. Niistä päällimmäisenä mieleen jäivät Elsan ihanan serkkutytön syntymä, Kaksplussan kansikuvakilpailun voitto ja Elsan 1-vuotissyntymäpäivä. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä haluan mainita vielä ensimmäisen tatuointini, jonka hankin itselleni joululahjaksi. Näillä eväillä on hyvä jatkaa vuoteen 2017!

Synttäritunnelmia

Uusi vuosi tuo mukanaan muutoksia. Viime syksynä päätin hakea Vaasan ammattikorkeakoulun sosionomiopintoihin ja ilokseni voin kertoa saaneeni opiskelupaikan. Koulu alkaakin jo ensi viikolla, ja se jännittää kovasti. Onneksi kyse on kuitenkin monimuoto-opiskelusta. Koulussa käydään vain 1-2 päivänä viikossa, ja loput tehtävät saa suorittaa itsenäisesti kotoa käsin. En olisi voinut toivoa parempaa järjestelyä; Koulunkäynnistä huolimatta saan olla vielä suurimman osan ajasta kotona yhdessä Elsan kanssa, mutta samalla saan opiskeltua itselleni haluamani ammatin. Isovanhempien ym. lähipiiriläisten ansiosta myös Elsan hoitaminen järjestyy ilman varsinaisen  päivähoitopaikan hankkimista.

Koulunkäynnin lisäksi odotan uudelta vuodelta ihan tavallista perhe-elämää. Elsan kasvua seuraillessa päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat kovaa vauhtia, ja yritän parhaani mukaan nauttia jokaisesta hetkestä. Lisäksi tiedossa on jo muutama piristysruiske arkeen: Huhtikuussa lähdemme siskon kanssa Seinäjoelle Pariisin Kevättä katsomaan,  Mr.B:n kanssa Helsinkiin Saara Aallon areenakeikalle, ja elokuussa kaiken kruunaa Robbie Williamsin kauan odotettu keikka. Tiedossa on siis hauska vuosi!

Kuva: Sofia Hongell

Vaikka en yleensä harrasta uudenvuodenlupauksia, ajattelin tänä vuonna asettaa itselleni muutaman tavoitteen:
- Hyvän tasapainon löytäminen koulun, perhe-elämän ja oman vapaa-ajan välille.
- Vähemmän puhelimen selailua/tv:tä ja enemmän hetkessä elämistä perheen kanssa.
- Enemmän muistojen tallentamista blogin, valokuvien ja videoiden avulla.


Näillä mennään!
Hyvää alkanutta vuotta kaikille! :)